Tahdotko pelastaa kisii-tytön joulun?

Viime viikolla sähköpostiin kilahti Solidaarisuusliiton uutiskirje, jossa kerrottiin joulunajan kampanjasta Tytöt turvaan, jonka tarkoituksena on vähentää tyttöjen sukuelinten silpomista. Myönnän hätkähtäneeni, pitäisikö joululahjaksi antaa Tytöt turvaan -kortti, vai mitä? Kuka haluaa jouluna miettiä tyttöjen sukuelinten silpomista? Aihe on kuitenkin äärimmäisen tärkeä, sillä Keniassa Kisii-yhteisön tytöille lomakaudet ovat vaarallista aikaa, sillä lomalla on sopivasti aikaa toipua operaatiosta.

Joskus tytön pelastava asia voi olla lomakaudella järjestetty leiri, joka toimii vaihtoehtoisena siirtymäriittinä silpomiselle. Kuva Solidaarisuussäätiön sivuilta, kuvaaja Meeri Koutaniemi.
Joskus tytön pelastava asia voi olla lomakaudella järjestetty leiri, joka toimii vaihtoehtoisena siirtymäriittinä silpomiselle. Kuva ja teksti Solidaarisuussäätiön sivuilta, kuva Meeri Koutaniemi.

Solidaarisuussäätiön Silpomaton-kampanjan avulla lisätään tietoisuutta silpomisen haitoista kouluttamalla paikallisia. Kisii-yhteisön parissa silpominen istuu tiukassa, sillä se on osa tyttöjen aikuistumisrituaalia. Keniassa laki kieltää silpomisen, mutta sen koetaan olevan yksityinen asia ja  sosiaaliset normit ohjaavat tekemistä lakia enemmän. Ja jos joku vielä ajattelee, että silpomisella on jotain tekemistä uskonnon kanssa, niin kisii-yhteisön jäsenet ovat kristittyjä. Lahjoittajana koen, että paikallisten tuki on avainasemassa, jos todellista muutosta halutaan saada aikaiseksi.

Toivon tietysti mahdollisimman monen lahjoittavan joulun alla Silpomaton kamppanjalle, muttta jos se ei joululahjaksi mielestäsi sovi, voit ostaa esim. Word Wisionin eettisen lahjan äitiyspakkauksen Keniaan. Pakkaukset ovat Suomessa koottuja, mutta paikallisiin tarpeisiin kehitettyjä. Paketin saamisen ehtoina ovat raskausajan terveystarkastukset ja synnytys klinikalla. Projektista ja äitiyspakkausten sisällöistä voit lukea lisää seuraavista blogeista: Lähiömutsi, Puutalobaby ja matkakuume.net.

Mainokset

Prinsessa Pikkiriikki ilahduttaa

Asuuko teilläkin pieni prinsessa, joka liehuu milloin missäkin juhlamekossa pitkin taloa? Kyllästyttääkö Annan, Elsan, Bellen ja muiden Disneyn hahmojen seikkailuista lukeminen? Onneksi tarjolla on vaihtoehtoja: Hannele Lampelan luoma Prinessa Pikkiriikki on aivan oikea prinsessa – ainakin omasta mielestään.

Prinsessa Pikkiriikki -kirjan kansi.

Älkääkä käsittäkö väärin, meilläkin luetaan suurella innolla keiju- ja prinsessakirjoja, mutta on ihanaa saada vaihtelua niille. Pikkiriikki on pieni rämäpää, joka välillä tuhmuroi enemmän tai vähemmän tahattomasti. Apunaan hänellä on taikakoira Makkara, jonka väätikät aiheuttavat hupaisia tilanteita.

Prinsessa Pikkiriikin talvi -kirjan kansi.

Lampela on kirjoittanut jo kaksi Pikkiriikki-kirjaa: Prinsessa Pikkiriikki (Otava 2016) ja Prinsessa Pikkiriikin talvi (Otava 2017). Kirjat sopivat hyvin ensimmäisiksi pidemmiksi lastenkirjoiksi. Viisivuotiaamme on jaksanut hyvin kuunnella kirjat, ja erityisesti ensimmäisen kirjan yksi kohtaus on jäänyt niin hyvin mieleen, että se taitaa olla lempikohta kaikista kirjoista. Siinä prinsessa Pikkiriikki syö liikaa karkkia ja saa masunsa kipeäksi, niin kipeäksi että jopa pottuvoi maistuisi. Tilannetta edeltää vanhempien taikominen himskattiin Makkaran taikaväätikän avulla.

Prinsessa Pikkiriikki

Kirjan muissa luvuissa Pikkiriikki tutustuu Prinsessa Pöjöläiseen karkumatkallaan ja saa tietää äidin odottavan pikkuveljeä. Hupaisan hauskoja tarinoita kaikki kolme.

Pikkiriikin talvi -kirjassa on myös kolme nimensä mukaisesti talvista tarinaa, ja se sopii erinomaisesti pukinkonttiin. Tarinoissa kerrotaan taloon muuttaneesta rasittavasta Urposta eli pikkuveljestä, ensimmäisistä lumisista päivistä ja tietenkin tonttuilusta.

Prinsessa Pikkiriikki

Kirjojen tarinoissa satu ja tosi sekoittuvat mukavaksi sekamelskaksi, aivan kuten lapsen mielikuvituksessakin. Kumpikin kirja sopii hyvin isosisarukselle, tai sellaiseksi pian tulevalle, sillä niissä käsitellään nuoremman sisaruksen tuloa ja yhteiseloa hänen kanssaan.

Kieli on rikasta, eloisaa ja rennon puhekielimäistä. Väätiköistä lukeminen saa vanhemmankin suupieliin hymynkareen. Välillä lauseet ovat turhan pitkiä ja monimutkaisia, joten pieni hienosäätö olisi ollut paikallaan. Esimerkiksi seuraava lause on Prinsessa Pikkiriikin talvi -kirjasta: ”Tosin ensi vuonna voisit vielä entistäkin enemmän yrittää olla kiltisti ja leipoa useammin omenapiirakkaa, sitä saa tarjota myös naapuriin, etenkin sille mukavalla Pikkiriikki-tytölle, soperksi Pikkiriikki pyyheliinan takaa ja yritti pitää äänensä sopivan tonttuisena, ettei Rouva Jenssenintäti vain arvaisi, kuka oven takana oikeasti oli.”

Prinsessa Pikkiriikki

Kirjoissa erityisen ilahduttavaa on tekstiä hyvin tukeva Ninka Reitun kuvitus, jonka avulla pienemmänkin kuulijan on mukava kirjaa seurata.

 

Uudet Elnat Excellence 680 ompelukone ja Easycover peitetikkokne – part 1

Lähdin Tampereen kädentaitomessuille yksi asia mielessäni: uusi ompelukone! Halusin kokeilla muutamaa eri mallia (Bernina, Elna ja Brother). Kriteerini olivat seuraavat: hyvä tikki, polvinostin, laadukas kone ja kaksoisneulalla hyvä tikki. HusqvarnaViking tippui pois listalta, sillä siihen ei saa polvinostinta. Pfaffia puolestaan olen testaillut paikallisessa liikkeessä.

Elna excellence 680 ompelukone ja Elna easycover peitetikkikone/peitetikkisaumuri
Ompelupöydällä on jo ruuhkaista, kun Elnat muuttivat taloon.

Olin varustaunut omilla tilkuilla ja kaksoisneulalla, joka tuli tarpeeseen; vain yhdellä myyjällä oli neuloja omasta takaa. Kokeilua haittasi vain flunssani, ja loppupäivästä ääneni oli pelkkää pihinää. Mieluiten olisin tietysti koneen hankkinut paikallisesta liikkeestä, mutta sielä ei haluamiani malleja ollut kokeiltavissa. Messuilla ei niin perusteellista testausta voinut tehdä, kuin olisin halunnut, mutta konekuume ja hyvä tarjous veivät voiton.

 

Bernina 380 ompelukone.
Bernina 380. Kuva lainattu Berninan sivuilta.

Kokeilemistani koneista Bernina 380:ssa oli paras tikki. Paininjalan kiristys oli ehkä turhankin kovalla, sillä kangas venyttyi. Berninassa kaksosineulalla tikki oli hyvä ilman alalangan kireyden säätöäkin.

Brother Innovis 1100.
Brother Innov-is NV1100 kuva lainattu Broherin sivuilta.

Brother Innov-is 1100 ompeli ihan ok. Mutta alalangan kireyttä oli hankala säätää. Hinta oli kilpailukykyinen, mutta en koneesta kuitenkaan innostunut.

Elna Excellence 680 ompelukone.
Elna Excellence 680, kuva lainattu Elnan sivuilta.

Elna Excellence 680 ompeli kauniin satiiniompeleen, mutta kaksoisneulalla ompeluun konetta ei saatu säädettyä hyvin. Tätä täytyy testata kotona vielä uudelleen. Myyjä kertoi, että tarvittaessa voin ostaa toisen puolakotelon, ja säätää kireyden siihen kaksoisneulalle sopivaksi. Näin voisi vaihtaa vain puolakoteloa.

Elna Easycover peitetikkone
Elna Easycover peitetikkone, kuva lainattu Elnan sivuilta.

Päädyin kuitenkin hipelöimään haaveilemaani peitetikkikonetta eli -saumuria. Ja hyvän tarjouksen saatuani en voinut vastustaa kiusausta.

Miksi sitten päädyin Elnaan? Hinta oli varmasti yksi ratkaiseva tekijä; Bernina ja Pfaff Expression 4.2 olisivat olleet liian kalliita. Lisäksi Elnassa oli todella hyvä varustelvalikoima, sitä on helppo käyttää, takuu kestää 5 vuotta ja konetta voi itse öljytä (en kyllä ole varma, kerrottiinko ohjekirjassa mistä).

Husqvarna Automatic ompelukone
Luotettava Husqvarna Automatic on mielestäni yksi maailman kauneimmista ompelukoneista.

Harva onpelija tarvisee tällaista määrää kilkettä ja kalketta. Jos joku harkitsee peruskoneen ostamista, niin kannattaa miettiä käytetyn mekaanisen koneen hankintaa. Vanhat koneet ovat kestäviä, ja niiden tikinlaatu on yleensä todella hyvä. Itselläni on edelleen varakoneena Husqvarna Automatic, ehkä 60-luvulta. Jolla olen tyytyväisenä ommellut kesästä lähtien ja sitä ennenkin paljon..  Toisen 2000-luvun alussa ostamani moitteetta toimivan Husqvarnan perusmallin myin vuosi sitten, kun ostin käytettynä surullisen kuuluisan Smarter by Pfaff c1100 Pron (kyseinen malli oli ihan susi). Jos joku haluaa käyttökokemuksia tuosta koneesta, niin kysykää.

Jatkoa seuraa: aion kertoa kokemuksia, kun  olen peitetikkikonetta ja ompelukonetta kokeillut hieman enemmän. Niin ja tämän tekstin sponsorina toimivat vain omat pakaralihakseni.

Kujakatti Antero seikkailee – lastenteatteria katsomassa

Lastenteatteria on hauska käydä katsomassa, aina kun siihen tarjoutuu tilaisuus. Kokkolan kaupungin teatterissa on kuluvan syksyn ja ensi vuoden tammikuun ajan ohjelmistossa uusi Kujakatti Anteron seikkailuista kertova näytelmä, jonka on käsikirjoittanut Irina Parviainen. Tällä kertaa pääsimme mukaan etsimään teatterin kummitusta.

Kujakatti Antero, Päivi Karjalainen 20170830 Kokkolan kaupunginteatteri
Kujakatti Antero seikkailee Korppu-kissan ja Siilin kanssa. Kuva Päivi Karjalainen, Kokkolan kaupunginteatteri.

Olimme koko perheen voimin liikkeellä harvinaisesti arkipäivänä ja seuraamassa aamu kymmenen näytöstä. Muutama muukin lapsiperhe oli paikalla, mutta enemmänkin väkeä katsomoon olisi mahtunut. Valitettavasti yhtään koulu- tai päiväkotiryhmää ei ollut paikalla, vaikka varmaan niitä varten aamupäivänäytöksiä ohjelmistossa on. Teatterin kotisivuilla on lista Hyvä teko -kamppanjaan osallistuvista yrityksistä, jotka tarjoavat näytelmän haluamalleen lapsiryhmälle. Toivottavasti mahdollisuuteen tartutaan, ja mahdollisimman moni lapsi pääsee teatteria katsomaan.

Mestarietsivät vauhdissa. Kuva Päivi Karjalainen Kokkolan kaupunginteatteri.
Mestarietsivät vauhdissa. Kuva Päivi Karjalainen Kokkolan kaupunginteatteri.

Kujakatti Antero on aikaisemminkin seikkaillut Kokkolassa, ja kävimme katsomassa edellisen näytelmän Kissa-neidin kanssa toissa kesänä (siis vuonna 2016).  Kissa-tyttö vielä hämärästi muisti näytelmän, jossa liikuttiin pitkin vanhan kaupungin katuja ja etsittiin vanhan kapteenin arkkua.

Tällä kertaa oltiin sisällä teatterissa, vaikka nytkin oli ilahduttavasti hyödynnetty liikkumista, ja näytelmä alkoi teatterin aulasta. Olin ensimmäistä kertaa katsomassa näytelmää Katariinan kamarissa, ja ainakin tähän näytelmään pieni ja intiimi tila sopi hyvin.

Näyttelijäsuoritukset olivat mainioita. Kuva Päivi Karjalainen, Kokkolan kaupunginteatteri.
Näyttelijäsuoritukset olivat mainioita. Kuva Päivi Karjalainen, Kokkolan kaupunginteatteri.

Kujakatti Antero (Esko Tynkkynen) on sympaattinen kissa, joka yhdessä Korppu-kaverinsa (Irina Parviainen) kanssa selvittää kummituksen arvoitusta. Näytelmässä on mukana uutena hahmona ärhentelevä Siili (Outi Kärpänen). Etsivätoimisto ratkaisee tietysti arvoituksen, mutta samalla pohditaan myös esimerkiksi ystävyyttä, ja sitä millainen kaveri on kiva.

Siili (Outi Kärpänen) ärhentelee ja piikittelee, mutta on lopulta sisältä melko pehmo. Kuva Päivi Karjalainen, Kokkolan kaupungin teatteri.

Näytelmä oli juuri sopivan jännittävä viisivuotiaalle. Vähän alle kolmevuotiasta tärisytti vallankin lopuksi, ja turvaa piti hakea vanhemman sylistä. Koira-neiti oli ensimmäistä kertaa teatterissa, joten varmasti tilanne yleensäkin oli hieman pelottava ja loppua kohden väsymyksen myötä jännitys paheni. Näytelmän loppu ei nimittäin ollut jännittävin kohta. Huumoria oli tietysti mukana, ja erityisesti Koira-tytön naurunremakka kuului varmasti muillekin. Aikuisetkin viihtyivät näytelmän parissa, eikä myötähäpeästä ollut tietokaan.

Näytelmä sopii kaikille yli kolmevuotiaille, ja se on osin kaksikielinen. Tosin täysin ruotsinkielinen ummiko ei ehkä ihan kokoaikaa kärryllä pysy, mutta toisen kotimaisen käyttö on mukava lisä näytelmään. Jos liput onnistuu saamaan, kannattaa näytelmää ehdottomasti käydä pikkuväen kanssa katsomassa.

Lasten aluspaitojen omat kuosit

Syksyn tullen tuntuu mukavalta laittaa paidan alle aluspaita. Toppivajetta paikkaamaan ompelin muutaman uuden.

Alustopit

Käytin valkoista, kotimaista perustrikoota, jonka olen joskus tilannut Myllymuksujen alesta. Kangas tuntuu mukavan laadukkaalta. Kaavana on Peppi-aluspaita Ottobre-lehdestä (6/2013). Koira-tyttö sai  92 koon ja kissa-neiti 110 cm paidan. Kaava oli kainaloista ja pääntieltä melko avara, joten aluspaidan näkymistä ei tarvitse pelätä.

Pään- ja kädenteille en halunnut resoreja, sillä valmista piti saada nopeasti. Päädyin kääntämään pään- ja kädentiet ja ompelemaan kaksoisneulalla. Olen joskus oman tunikan pääntien kääntänyt suoraan ilman tukea, ja se on pysynyt hyvin kuosissaan. Kokeeksi ompelin Koira-tytölle toisenkin alustapaidan, jossa käytin framilonia. Siitä lisää alempana.

Lapset piirtävät kangastusseilla aluspaitoihin.
Lapset taiteilevat kangastusseilla. Trikoo oli melko venyvää, joten piirtojälki ei ollut yhtä siistiä kuin venymättömälle puuvillakankaalle piirrettäessä.

Jotain ekstraa piti tietenkin saada, joten tytöt saivat piirtää kangastusseilla haluamansa kuviot paitoihin. Tällaiset projektit ovat mukavia lapsille, kun pääsevät käyttämään omaa luovuuttaan ja saavat lopputuotokset itselleen. Olemme tähän asti piirtäneet kangaskasseihin, joista suurin osa on annettu sukulaisille lahjaksi. Ne ovatkin olleet pidettyjä ja mukavia muistoja lasten eri kehitysaskeleista.

Aluspaidat, joihin lapset ovat piirtäneet kuviot itse.
Kissa-tytön aluspaidassa on mm. sateenkaari, susi, mato ja sen kakkaa sekä kissa-neiti itse.

Koira-tytölle tein toisenkin aluspaidan, jonka pääntielle ja kädenteille laitoin framilonia. Saumuroin framilonin ensiksi kiinni, taitoin nurjalle ja ompelin kaksoisneulalla päältä. Pääntielle tein vähän leveämmän taitteen, ja siltä kohdin sauma näyttäääkin siistimmältä kuin kädenteiden kohdalta. Kuvista ei kovin hyvin erotu, mutta kädentien kaksoisneulaommel on hieman koholla, ”tunnelilla”.

Alustoppi Ottobre-lehden Peppi-kaavalla ennen silitystä.
Alustoppi ennen silitystä.

Silityksen jälkeen paita näyttää kohtuullisen siistiltä. Yritin olla venyttämättä framilonia sitä saumuroidessani kiinni, mutta hieman liian kireällä kuminauha joistain kohdista on.

Alustoppi silityksen jälkeen.
Alustoppi silityksen jälkeen.

Kankaana on Mutturalla-blogin Annika Nykäsen suunnittelma Sock´n´roll. Kankaan olen joskus vuosia sitten saanut Käpyseltä tilatussa yllätyspussissa. Nykäsen taituruutta kuosisuunnittelijana ja piirtäjän ei voi kuin ihailla.

 

Jämälounas – muusilätyt ja porotonta käristystä

Söimme eilen porotonta käristystä ja perunamuusia päivälliseksi. Poroton käristys on  herkullinen ja äärimmäisen helppo sapusta nyhtökaurasta. Ohje siihen löytyy alempaa. Tänään lounaaksi oli tarjolla eilisen jämiä, mutta koska mikrossa lämmitetty muusi on mielestäni maailman pahinta, tein perunamuusilättyjä.

Muusilätyt ja poroton käristys.
Muusilätyt ja poroton käristys.

Muusilätyt

  • yli jäänyttä perunamuusia
  • kananmuna tai kaksi jos muusia on paljon
  • vehnäjauhoja
  • suolaa
  • tarvittaessa loraus maitoa
  1. Sekoita muna ja jauhot muusin joukkoon. Jauhoja tulee olla sen verran, että muusilätyt pysyvät pannulla kasassa, eli desitolkulla jauhoja ei kannata heti lisätä. Jos taikinasta tulee liian tönkköä, lisää maitoa. Lisää suolaa tarvittaessa.
  2. Paista muusilätyt pannulla öljyssä tai voissa nätin ruskeiksi.

Lätyt maistuvat puolukkahillon kera. Myös eilinen poroton käristys sopi kaveriksi  mainiosti.

Nyhtökaurapaketti on sanut uuden kuosin. Kuva Gold&Green
Nyhtökaurapaketti on sanut uuden kuosin. Kuva Gold&Green

Laitan tähän vielä porottoman käristyken ohjeen, sillä en sitä enää Gold&Greenin sivuilta löytänyt.

Poroton käristys

  • I pkt nude-nyhtökauraa
  • voita tai öljyä
  • 1.5-2 dl kasvislientä
  • 0,5 tl kokonaisia maustepippureita
  1. Lämmitä nyhtökaura pannulla pienessä määrässä öljyä.
  2. Lisää kasvisliemi (tai vesi ja ripaus kasvisliemijauhetta tai nökäre -kuutiosta) ja maustepippurit.
  3. Kuumenna.

Tarjoile poroton käristys perunamuusin, puolukkasurvoksen ja suola- tai maustekurkkujen kanssa.

 

Uudet lempipaidat

Tyttöjen lempipaidat, joissa seikkailevat siskokset kissat syleissään, olivat käymässä pieniksi, joten ompelin heille uudet. Ihanan kuosin on suunnitellut Leena Renko*.

Kangasta ei enää ollut riittävästi kahteen paitaan, joten osti lisäksi Paapiilta yksiväristä trikoota. Omaan silmääni tuo oli väriltään turhan purkka-pinkki, mutta onneksi neiti-pinkertonille kelpaavat kaikki vaaleanpunaisen sävyt.

Lasten paidat, Siskot-kangas

Isomman paidan tein Ottobre-lehden  (6/2014) Ensemble-kaavalla koossa 110cm. Paita on vielä hihoista melko pitkä Kissa-neidille, joka on nyt reilut 104 cm. Paita on mitoitukseltaan mielestäni kapea ja tyköistuva.

Lasten paita Siskot-kuosilla.

Toisen paidan ompelin Rider-kaavalla koossa 98 cm (Ottobre 6/2012). Tiesin, että koko on reilu, mutta paita mahtuu helposti vielä Kissa-neidille. Hän saakin siis pitää tuota pienempää paitaa vielä hetken ja Kettu-neiti sai isosikonsa vanhan paidan. Rider-kaava on mitoitukseltaan hyvä, kun muistaa vain reiluuden.

Lasten paita takaa Siskot-kuosi ja Paapiin trikoo.

* Kangas on ostettu aikoinaan Majapuulta, josta näyttää vielä saavan samaa Siskot-kuosia eri väreissä.